Author: ansquqqo

Asiakirjasalaisuus, vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto kuuluvaat sosiaalihuollon viranomaisen salassapitovelvollisuuteen. Salassapitovelvollisuus sitoo kaikkia sosiaali-ja terveysalalla työskenteleviä henkilöitä ammattinimikkeestä riippumatta. Vastaavaa salassapitovelvollisuus näyttäytyy myös muilla ammattialoilla, kuten kaupanalalla, mutta en lähde käsittelemään näitä aloja tässä postauksessa.

Sosiaali- ja terveysalan toimintaa säätelevät lait ja asetukset, joiden historia juontaa juurensa Hippokrateen aikaan. Tällä hetkellä sosiaalialan palveluita säätelevät muun muassa Suomen perustuslaki 731/1999, Henkilötietolaki 523/1999 , laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista 254/2015 sekä arkistolaki 831/1994 (Lähde). Nämä lait on luotu suojaamaan asiakaskuntaamme sekä turvaamaan oman toimintamme, mikäli harjoitamme toimintaamme näiden asetettujen lakien mukaan. Vaikka säädöksien ja lakien juuret ovat kaukana historiassa, ne ovat jatkuvassa muutoksessa ja tarkastelun alla. Vuonna 2016 Euroopan Unionissa hyväksytty tietosuojalain muutos aiheutti myös sosiaali-ja terveysalan palveluntuottajien keskuudessa toimintamallien muutoksia ja tarkastamista, toiminta on täytynyt muokata tietosuojalakia noudattavaksi vuoteen 2018 mennessä. Tietosuojalainmuutoksella pyritään esimerkiksi parantamaan yksilöiden henkilötietojen käsittelyn turvallisuutta ja salassapitoa sekä yksilöiden luottamusta online-palveluihin.

Sosiaalialalla työskentelevän tulee tietää hänen toimintaansa koskevat lait. Mistä asioista voin puhua työkavereilleni, entä voinko sanoa perheelleni mistään työssäni kohtaamistani asioista?

Työtämme säätelevät lait ja asetukset, mutta omat eettiset näkemyksemme ja arvomme vaikuttavat myös paljolti ajatuksiimme työssä kohtaamistamme asioista. Lastensuojelun työntekijä tietää ja ymmärtää lait, jotka määrittävät lastensuojelun piiriin kuuluvien perheiden suojelua ja kohtaamista. Hän näkee tilanteet, joissa vaitiolovelvollisuus on äärimmäisen tärkeää sekä ymmärtää asiakirjojen suojaamiseen liittyvät lainkohdat. Mutta miten työntekijä voi avata omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan, joita työssään kohtaa? Hän ei voi kertoa ystävälleen tai perheelleen henkilötietoja käyttäen asiakasperheestää, jossa lasten laiminlyönti on ollut niin vakavaa, että työntekijä kokee sen vaikuttaneen omaan työkykyynsä. Hän ei voi kertoa mitään tietoja, joista asiakkaat voi tunnistaa. Myöskään yksityiskohtia tapahtumista ei voi tuoda julki. Työntekijä voi keskustella ystävänsä tai perheensä kanssa tilanteesta, kun keskustelu pysyy työntekijän puolelta riittävän salattuna. “Olen nähnyt kamalaa laiminlyöntiä työssäni ja se järkyttää minua”, tämänkaltainen lause ei paljasta asiakkaista mitään.

Mikäli työntekijä kokee kohtaamiensa tilanteiden tai asiakkaiden vaikuttaneen työkykyynsä tai tilanteet mietityttävät työntekijää, hänen tulee keskustella esimiehensä tai kolleegoidensa kanssa. Työyhteisön sisäisissä keskusteluissa voidaan käydä läpi tilanteita tarkemmin, mutta jälleen on olemassa pykäliä, joiden vaatimukset työntekijän tulee muistaa. Luottamus asiakkaan ja työntekijän välillä määrittää hyvin paljon tilanteiden kulkua. Jos asiakas on kieltänyt asiakirjojensa välittämisen muille viranomaistahoille, työntekijän tulee noudattaa asiakkaan tahtoa mikäli asiakirjan sisältämä tieto ei uhkaa kenenkään turvallisuutta.

Nykyaikana haasteita salassapitoon tuovat tietotekniikan muutokset. Sosiaalialalla asiakkaiden tietoja säilytetään usein sekä sähköisenä, että paperisena versiona. Todella usein voimme lukea netistä ja lehdistä, kuinka suuren yhtiön tietokantoihin on murtauduttu ja tuhansien ihmisten henkilötiedot on anastettu. Sosiaali- ja terveysalalla tällaiset hakkerit ja tietomurrot ovat äärimmäisen vakavia, sillä kaikki potilas- ja henkilötiedot löytyvät alaan katsomatta usein myös verkosta ja tietokannoista. Mikäli tällaiseen tietokantaan murtaudutaan, on vaarassa satojen tuhansien ja maailmanlaajuisesti miljoonien ihmisten tiedot.

Myös sosiaalisten medioiden lisääntyminen tuo haasteita. Helposti kirjoitamme sosiaaliseen mediaan, WhatsApp- sovellukseen tai Facebookkiin omia mielipiteitämme ja päivitämme Instagramiin kuvia päivästämme. Vaarana on, että huomaamattamme paljastamme liikaa itsestämme tai pahemmassa tapauksessa asiakkaistamme. Facebookissa näkee usein todella tarkkaan kerrottuja päivityksiä ja tuntemieni henkilöiden postauksista olen saattanut tunnistaa henkilöitä, joita päivityksen laatija kuvailee tekstissään. Tällaiset paljastukset ovat vaarallisia ja työntekijän uralle jopa kohtalaisia. Salassapitovelvollisuus pitää niin työssä kuin työn ulkopuolellakin. Salassapitovelvollisuuden rikkomisesta työntekijä voidaan irtisanoa tai hän voi joutua korvaamaan henkilölle, jota kohtaan hän on salassapitovelvollisuuttaan rikkonut. Myös henkilö, jolle työntekijä kertoo salassapidettävää tietoa voidaan tuomita korvauksiin.

Lähteet:
https://opitietosuojaa.fi/index.php/fi/56-lainsaeaedaentoe/lait/eun-tietosuoja-asetus/23-tuleva-eu-n-tietosuoja-asetus
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/119066/Jamsa_Kirsi_Jamsa_Mika.pdf;jsessionid=51E5540474B87C5C75F04A3C23C16DB4?sequence=1
https://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset-ohjeet/
https://www.minilex.fi/a/ty%C3%B6ntekij%C3%A4n-salassapitovelvollisuus
https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/toimijat-tyon-tuki-hallinto/hallinto/tiedon-hankkiminen-lastensuojelun-tarpeisiin-ja-sen-luovuttaminen/sosiaalihuollon-viranomaisen-salassapitovelvollisuus

Photo by The HK Photo Company on Unsplash Photo by Shelby Deeter on Unsplash

Monogaaminen suhde väistyy avoimempien, vapaampien suhteiden tieltä. Avioliiton ja parisuhteen arvostus on laskenut, yksilön toiminta ja itsenäisyys korostunut. Katoaako ihmisten romanttinen yhteys?

Ei varmasti. Totta on, että monogaaminen eli suhdemuoto, jossa romanttiset ja seksuaaliset teot ovat vain parisuhteen osapuolten väliset eli suhde on suljettu, on tehnyt tilaa uusien suhdemuotojen saapumiselle (hyvakysymys.fi). Suhdemuodot ovat kehittyneet kautta aikojen ja etenkin viimeisten vuosikymmenten aikana. Perinteisen kahden henkilön välisen suhdemuodon rinnalle on tullut polyamorista-, avointa-, romanttisesti avointa- sekä seksisuhdetta, esimerkiksi. Kaikki nämä suhdemuodot ovat kehittyneet yksilöiden tarpeiden ja halujen kautta, niitä ei ole syötetty pakonomaisesti eikä ketään myöskään taivuteta mihinkään tiettyyn suhdetyyppiin vaan yksilöillä on täysi vapaus valita oma suhdetyyppinsä lain sallimissa rajoissa. Kaikissa parisuhteissa tai ihmisten välisissä suhteissa ylipäätään ei tarvitse näkyä seksiä tai sen merkkejä tai suhde voi olla pelkkää seksiä ilman muita tunteita. Suhteiden moninaisuus on nyky-yhteiskunnassa näkyvää.

Parisuhteiden muodon muuttumisen lisäksi myös suomalaisten avioliittoelämä on muuttunut vuosikymmenten aikana. Suomessa määritettiin vuonna 1734 kirkollinen vihkiminen pakolliseksi sinetiksi avioliitolle. Historiaan katsottaessa avioliitto oli Suomessa arvostettu ja tärkeä osa ihmisten elämän ketjua sekä yhteisöllisyyttä, sillä avioliittojen kautta yhteisöjen rakenteita lujitettiin ja lujitettiin sukujen valtaa maanomistuksessa. Suomen historiassa oli myös hyvin yleistä, että vanhemmat liittyivät suurelta osin lasten avioliittoihin esimerkiksi puuttumalla kumppanin valintaan. Myös parisuhteen kesto ennen avioliittoa oli 1900-luvun alkupuolelle asti lyhyttä, sillä ennen avioliittoa tapahtuva romanttinen toiminta oli epäsuotavaa tuohon aikaan. Nykyisin seurustellaan useimmiten vähintään muutaman vuoden ennen avioliittoa.

Toisaalta avioerojen määrä on ollut jatkuvassa nousussa 2000-luvulle asti. Vuonna 1970 avioeroja kirjattiin 6000 kappaletta, kun vuonna 1990 avioeroja oli jo 13 000. Vuoteen 2014 mennessä avioerojen määrä on tasoittunut ja pysynyt lähes koko 2000-luvun noin 13 500 eron määrässä. Toisaalta myös solmittujen avioliittojen määrä on laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana tasaisesti; vuonna 2001 solmittiin yli 31 tuhatta avioliittoa, kun vuonna 2017 lukema oli reilu 23 tuhatta.

Miksi parisuhdemuodot ja avioliiton merkitys on muuttunut? Syitä muutoksille on monia ja lähden avaamaan vain muutami selkeitä havaintoja. Nämä esimerkit eivät ole kärjistettyjä, vaan täysin omia havaintojani. (Aiemmin = 1900-1960- vuosina)

• Vaatimukset parisuhteelle: Aiemmin parisuhde ja mahdollinen avioliitto toi turvaa sen osapuolille etenkin taloudelliselta näkökannalta. Parisuhde antoi osapuolilleen jotain konkreettista rakkauden lisäksi, yleensä tukea talouteen tai töiden hoitamiseen. Myös miesten ja naisten työt olivat aiemmin melko selkeät ja parisuhteen kautta tasapaino näissä töissä säilyi. Mies teki rankat työt ulkona, naisen kokatessa ruokaa perheelle. Nykyään ihmiset ovat vaativampia parisuhteen laadussa, itsearvon kunnioittamisessa sekä parisuhteen täydellisyyden hakemisessa. Nykyaikana ihmisen itsenäinen ja vapaa toiminta sekä omien valintojen tekeminen on hyvin puhuttava ja kannustettu tavoite, mikä heijastuu selvästi myös parisuhteisiin. Opintojen suorittaminen, työuran alkuun saattaminen ja taloudellinen toimeentulo ennen perheen perustamista on yhteiskunnan luomaa painetta. Myös parisuhteen sisältö on muuttunut. Tavallinen turva ja lämpö ei riitä, tarvitaan kipinää ja yllätyksiä. Aiemmin lampun vaihto riitti kumppanin onnellisuuteen, nyt vaaditaan uuden lampun keksintää saman lopputuloksen saamiseen. Suhteet ovat lyhyempia, kumppaneita kokeillaan etsittäessä oikeaa ihmistä rinnalle.
• Vaatimukset kumppanille: Aiemmin kumppanin valintakriteerit ovat kohdistuneet työkykyisyyteen, taloudelliseen varantoon sekä mahdollisesti sukujuuriin. Nykyään ihmiset voivat etsiä kumppania pidemmän aikaa ja tiukemmilla kriteereillä, sillä sosiaalinen media ja kansainvälistyminen on luonut ihmisille varaa valita. Kumppanin ei tarvitse olla naapuritalon Jaska tai Taina vaan suhteita luodaan yli maantieteellisten rajojen. Kumppani voi olla vastakkaista tai samaa sukupuolta, eikä ihmisten tarvitse enää pelätä oman seksuaalisen suuntautumisen ilmaisemista (vaikkei Suomessakaan olla vielä täysin suvaitsevaisia asian suhteen).
• Ongelmatilanteet: Aiemmin parisuhteen ongelmat selvitettiin kasvotusten ongelmien ilmetessä tai ainakin lähiviikkoina tilanteesta. Toisen ärsyttävät piirteet ja toiminnat siedettiin tai sitten lähdettiin evakkoon naapuriin muutaman kilometrin päähän hetkeksi hengähtämään. Naapurin MattiPirkko oli tukena ja antoi mahdollisesti vinkkejä tai patisti puhumaan asiat halki. Nykyään eii riitä, että asiasta keskustelee kumppanin kanssa tai avautuu ystävälle tilanteesta vaan riidat viedään sosiaaliseen mediaan ja asioita puidaan suuren yleisön edessä. Seuratessani Facebookin Naistenhuonetta, olen joutunut toteamaan nyky parisuhteiden olevan todella herkkiä ja haavoittuvia, pienestäkin asiasta voidaan nostaa suuri metakka ja “jätä se sika”- on ensimmäinen vinkki naiselta toiselle haastavissa tilanteissa. Kumppani saatetaan nolata jakamalla screenshotteja yksityisistäkeskusteluista, kumppanin ex-vaimo lytätään kommenttikentissä tai kumppanin tavarat poltetaan tämän poissaollessa ja tietenkin asia täytyy kuvata ja julkaista Instagramissa.
• Avioliiton merkitys: Aiemmin, kuten jo useasti on todettu, avioliitto loi sen osapuolille turvaa ja elämän jatkuvuutta.Taloudellinen elämä helpottui, työnmäärä puolittui ja osapuolilla oli roolit avioliitossa. Avioliitto oli toivottava askel ennen perheen perustamista, esiaviollinen seksi ja naimattoman naisen lapset olivat häpeällisiä 1900-luvun alkupuolella. Nykyään pohditaankin, onko avioliiton merkitys enää yhtä vaikuttava kuin aiemmin? Onko kahden ihmisen rakkauden solmiminen kirkollisin menoin tai maistraatissa yhtä merkittävä askel kuin aiemmin vai pitäisikö avioliiton sijasta siirtyä parisuhteiden rekisteröimiseen? Avioerojen määrä on noussut tasaisesti ja arviolta joka toinen liitto päättyy eroon. Onko eroaminen nykyisin liian helppoa, ovatko syyt erolle heppoisampia kuin aiemmin vai onko parisuhteen, työelämän ja yhteiskunnan luomat paineet liian kovat?

En usko, että ihmiset eroaisivat helpommista syistä kuin aiemmin. Yhteiskuntarakenteet ja -paineet ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana valtavasti. Ympäristö luo painetta elämälle niin työn kuin perheen kautta. Työyhteisö odottaa edistymistä ja kehittymistä uralla, taloudellinen tilanne riippuu omasta menestyksestä sekä työllisyysnäkymistä. Perhe-elämälle luodaan jatkuvasti uutta kehyskuvaa ja raamia, johon tulisi mahtua. “Testaa oletko hyvä äiti…” , “10 vinkkiä kasvatukseen” tai “Tutkimusten mukaan toimimalla näin lapsesi on onneton”. Nämä otsikot voivat sisältää tieteellistä kirjoitusta, joka on totta ja todellakin tutkittua tai nämä voivat olla otteita lööppilehden etusivulta. Perheiden paineet ovat kovat, lapsilta odotetaan hyviä Pisa-tuloksia ja menestymistä opinnoissa, jotta he voisivat jatkaa työelämän pyörässä. Samaan aikaan, kun vanhemmat pyörittävät omaa työuraansa ja kodin arkea, pitäisi muistaa itsestä huolehtiminen: ahkera kuntosalitreeni, terveellinen ruokavalio, itsensä sivistäminen… Ainiin, ja se parisuhde! Katri Manninen toteaakin Väestöliiton artikkelissa ihmisten yleensä tekevän pienistä ongelmista suurempia, tämä lisää jälleen stressihormonien eritystä ja sitä kautta myös suurentaa jälleen ongelman kokoa.

Ei siis ole kyse pelkästään ihmisten luovuttamisesta parisuhteessa vaan eron syyt pohjautuvat usein moniin eri asioihin ja tekijöihin. Nykyihminen ei ole heikko suorittaja vaan ennemmin hyperaktiivinen monisuorittaja, joka pyrkii vaikuttamaan ja kykenemään kaikkeen yhtä aikaa. Tällöin oma ja parisuhteen hyvinvointi on koetuksella, vaikeudet kasaantuvat ja ongelmia ei ehditä ratkaisemaan ajoissa. Apukeinoja parisuhteen onnellisuuden ja toimivuuden parantamiseksi on eri sivustot pullollaan, joten jo kotisohvalta voi aloittaa ongelmiin tarttumisen. Mikäli ongelmien juuret ovat liian syvällä on mahdollisuus ammatiavun tuen saamiselle. Pariterapia, parisuhdekurssi, parineuvoja ja muut parisuhteen ammattilaiset pyrkivät edistämään pariskuntien ongelmien ratkaisemista keskustelun ja toiminnan kautta. Aina tarinan onnellinen loppu ei ole yhdessä jatkaminen vaan joskus eroon päätyminen voikin tuoda suurimman helpotuksen parisuhteen osapuolille.

Tärkeintä suhteeseen tai suhteesta lähdettäessä on ihmisen onnellisuus. Ilman pyyteetöntä onnea ja rakkautta on mahdotonta luoda kestävää, tasapainoista ja molemmat tyydyttävää suhdetta.

Photo by Allan Filipe Santos Dias on Unsplash Photo by Jordan Whitfield on Unsplash Photo by Leighann Renee on Unsplash Photo by bhuvanesh gupta on Unsplash

~Ansku