Lastensuojelua on uudistettu pikkuhiljaa jo vuosien ajan. Kentällä tämä on näkynyt eniten uudistuvalla lainsäädännöllä sekä uusilla vaatimuksilla laadun sekä omavalvonnan suhteen. Luettuani THL:n julkaisun (Uudistuva lastensuojelu 2018) jäin pohtimaan kuinka lastensuojelu on jo uudistunut, mutta myös mitä uudistuksia lastensuojelulta vielä vaaditaan. Muutoksessa ovat niin lainsäädäntö, rakenteet, yhteistyö eri ammattilaisten välillä kuin ymmärrys erilaisista työskentelytavoistakin.
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa 2016-2018 (LAPE) palvelujärjestelmää on kehitetty entistä lapsi- ja perhelähtöisemmäksi sekä edistetty lapsen oikeuksia ja tietoperusteisuutta vahvistavaa toimintakulttuuria. Ohjelman tavoitteena on ollut, että nuorten ja perheiden voimavaroja tuetaan ja vahvistetaan sekä lapsen etu ja oikeudet toteutuvat. Tuki on haluttu tuoda oikeaan aikaan tarjolle lasten ja nuorten arkeen ja kasvuympäristöön.
Näen että tämä muutosohjelma tarjoaa mahdollisuudet lastensuojelun kehittymiselle niin että me ammattilaiset voimme yhdessä lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kanssa rakentaa toimivaa lastensuojelua. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että asiakaslähtöisyys ei aina lastensuojelussa toteudu. Asiakkaalla saattaa olla vakava päihdeongelma tai vahvoja mielenterveysongelmia, jotka vaikuttavat asiakkaan kykyyn päättää omista asioista. Tärkeintä näissä tilanteissa on mielestäni, että asiakas saa kuitenkin kokemuksen siitä, että hän tulee kuulluksi ja hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita. Tämän tunteen luomisessa on avainasemassa aito kuunteleminen sekä välittäminen.
Painotetaanko lastensuojelun arvioinnissa, työnsuunnittelussa ja päätöksenteossa kunnioittavaa, dialogista ja yhteistoiminnallista työskentelyä? Tämä on mielestäni erittäin tärkeä kysymys, kun mietitään lastensuojelua asiakkaan näkökulmasta. Jos asiakas kokee, että hän on saanut olla mukana päättämässä ja saanut kertoa oman mielipiteensä ja se on kuunneltu kunnioittavasti, on hänen myös oletettavasti helpompi ymmärtää ja hyväksyä päätöksiä, joita hänen asioistaan tehdään.
Avun ja tuen hakeminen sekä sen ajoissa saamisen vaikeudet näkyvät lasten ja perheiden elämässä monin tavoin: yksinäisyys saa jäämään väkivaltaiseen suhteeseen, koululaisen orastavat koulunkäyntivaikeudet kärjistyvät koulukieltäytymiseksi, vanhemman väsymys muuttuu masennukseksi.
Ehkäisevä lastensuojelutyö on keskeinen osa uudistuvaa lastensuojelua. Lasten ja nuorten kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin vahvistaminen sekä vanhemmuuden tukeminen. Tärkeää olisi, että näihin asioihin kiinnitettäisiin huomiota tarpeeksi ajoissa ja perheet saisivat oikeanlaista tukea omaan elämäntilanteeseensa. Olen työurani aikana nähnyt liian monta lasta ja perhettä, joissa sijoitusta ei välttämättä olisi tarvittu, jos apua olisi saanut ajoissa ja perhettä olisi kuunneltu riittävästi.
Lastensuojelun kehittämisessä keskeinen ohjaava periaate on ollut näkemys, että asiakkaiden tuen saannin ja osallisuuden vahvistaminen vaatii muutosta monella eri tasolla.
Seuraavaksi haluan vähän pohtia mitä tämä lastensuojelun uudistuminen tarkoittaa lastensuojelun laitoksissa, jollaisessa itsekin työskentelen yksikönjohtajana.
THL:n julkaisussa oli artikkeli siitä, kuinka lasten ja nuorten osallisuutta ja vuorovaikutussuhteita voidaan tukea esimerkiksi retkillä. Arjen vaihtuessa ainutlaatuiseen retkiympäristöön roolit nuorina ja ohjaajina saattavat jäädä pois ja vuorovaikutus voivat saada aivan uusia merkityksiä. Kokemukset yhteisössä ja vuorovaikutussuhteessa tasavertaisena, arvostettuna jäsenenä olemisesta vahvistavat nuorten osallisuutta.
Lasten ja nuorten osallisuudella on vahva pohja sekä kansainvälisessä (LOS 1991/60) että, kansallisessa (LSL 2007/417; PeL 1999/731) lainsäädännössä. Lait määrittävät aikuisille velvollisuuden ottaa lasten ja nuorten mielipiteet huomioon heidän iän ja kehitystason mukaisesti, sekä takaavat lapsille ja nuorille oikeuden tulla kuulluksi heitä itseään koskevissa asioissa.
Osallisuus ja yhteistyö ovat tärkeitä tekijöitä hyvinvoinnin edistämisessä. Johtamisen näkökulmasta kyse on siitä, millaisin käytännöin ja missä muodoissa osallisuutta ja yhteistyötä toteutetaan.
Lastensuojelulaitoksen arjessa jokapäiväisissä tilanteissa syntyvät arvostetuksi tulemisen ja oman kyvykkyyden tunteet yhteisössä luovat pohjan myös viralliselle osallistumiselle, joka on lastensuojelun todellisuudessa erityisen merkityksellistä.
Aikuisten ja ammattilaisten tehtävä on kannustaa lapsia ja nuoria kertomaan heidän ajatuksiaan sekä mielipiteitään sekä aktiivisesti jakaa lapsille ja nuorille tietoa heihin liittyvissä asioissa.
On hyvä pitää mielessä, että lapsille ja nuorille lastensuojelu näyttäytyy hyvin erilaisesta näkökulmasta, kuin mitä se on ammattilaisille. Lapset ja nuoret elävät tätä lastensuojelun ja sijaishuollon arkea 24/7. Ammattilaisille tämä tarkoittaa usein rakenteita, joita lapset ja nuoret eivät välttämättä tunnista tai hahmota. Lisäksi nuorten voi olla vaikea toisinaan ymmärtää ammattilaisten käyttämää kieltä ja ymmärtää mistä keskustellaan. Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä pysähtyä ja puhua auki se mistä ollaan parhaillaan keskustelemassa, niin että kaikki osapuolet pysyvät mukana aiheen käsittelyssä.
Lastensuojelun asiakkaan hyvinvointi rakentuu turvallisuuden, toimijuuden ja myönteisen minäkuvan muodostumisen varaan. Myös asiakkaan menneet kokemukset tulee ottaa huomioon. Sijaishuollon sujumiseen vaikuttavat myös mm. miten perhe otetaan huomioon, miten koulu sujuu, miten ammattilaisten yhteistyö sujuu, miten suhteet muodostuvat laitoksessa ja sen ulkopuolella sekä miten sijoitus prosessina sujuu. Lopulta sijoituksen onnistumisessa on kyse myös resursseista, johtamisesta ja kilpailutuksesta. Siitä, millaisen sijaishuollon ammattilaiset ja viranomaiset näkevät riittävän hyvänä sijoitetuille lapsille.
Lastensuojelun uudistuksissa on paljon hyviä asioita. Olen tehnyt lastensuojelutyötä nyt 11 vuotta ja nähnyt monenlaisia toimintamalleja urani aikana. Tärkeintä uudistuksissa on mielestäni se, että yhä enemmän mietitään asiakasta kokonaisuutena ja kohdataan asiakkaita yksilöinä. Yhä enemmän ajatellaan, että me lastensuojelun työntekijät olemme ammattilaisia, joiden tehtävänä on kohdata ja auttaa lapsia sekä heidän perheitään. Ajattelen että aidolla ja kunnioittavalla kohtaamisella saamme aikaan paljon hyviä hetkiä, jotka kantavat meidän asiakkaitamme heidän elämässään. Uudistuksessa tulee varmasti monia haasteita, esim. liiallinen yksilövapauden korostaminen. Annetaan lapsille ja nuorille liikaa valtaa päättää heidän asioistaan ja tämä voi olla myös hyvin kuormittavaa, jos ihmisellä on paljon haasteita omassa elämässään. Lopulta me sosiaalialan ammattilaiset olemme ne, jotka muutosta vievät eteenpäin ja meidän käsissämme on miten hyvin muutos tulee toimimaan.
Hyvinvointi ja osallisuus – Tiimi 7 