Author: merituuliharkin

Mielen hyvinvointia edistävät eläkkeelle jäämisen johdosta lisääntynyt vapaa-aika sekä elämänkokemuksen tuomat taidot ja viisaudet. 55-74-vuotiaat kokevat psyykkistä kuormitusta ikäryhmistä keskivertaisesti kaikken vähiten. Ikääntymiseen mahtuu kuitenkin hyvinvointia lisäävien tekijöiden ohella myös haastavia ja voimavaroja kuluttavia muutoksia, luopumista sekä sopeutumista. Yli 75-vuotiaat kokevat psyykkistä kuormitusta puolestaan ikäryhmistä eniten. Mistä tämä johtuu? (Suomen mielenterveys Ry 2019.)

Ikääntyneiden keskeisimpänä ongelmana pidetään yksinäisyyttä. Ikääntyneiden yksinäisyyteen liittyy yleensä jokin muutos elämässä; kuten puolison menetys, avioero, muutto, sairastuminen tai eläkkeelle jääminen. Myös persoonallisuuden piirteet, kuten arkuus ja yhteiskunnan asenteet ikääntyneitä kohtaan saattavat lisätä kokemusta yksinäisyydestä. (Eläkeliitto 2019.)

Yksinäisyys on koettuna tunteena mielenterveydelle rasite, josta voi seurata pahimmillaan syvä ahdistuksen tila. Yksinäisyys voi johtaa arvottomuuden ja merkityksettömyyden kokemuksiin, turvattomuuden tunteeseen, unettomuuteen, muistiongelmiin sekä masennukseen. Tämä voi olla myös seuraus toisin päin; mielenterveyden haasteet voivat johtaa yksinäisyyteen ja eristyneisyyteen. (Mielenterveystalo.fi 2019.)

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei yksin oleminen ja yksinäisyys ole täysin sama asia. Yksin oleminen merkitä mielenrauhaa, jolloin yksinäisyys on positiivista ja antaa tilaa omille tarpeille. (Ahola 2012.) Ikääntyneistä moni kuitenkin sietää yksinäisyyttä varsin hyvin. Iän karttuessa monet jopa viihtyvät hyvin itsensä kanssa ja nauttivat siitä, että saavat elää oman näköistä elämää, kokea itsenäisyyttä ja pohtia rauhassa asioita. Yksinäisyyden tunne on hyvin henkilökohtainen kokemus. (Mielenterveystalo.fi 2019.)

Emotionaalinen, fyysinen ja sosiaalinen yksinäisyys ovat vanhuusiällä koetun yksinäisyyden ulottuvuuksia. Emotionaalinen yksinäisyys on niin sanottua tunnepuolen yksinäisyyttä. Tuolloin yksinäisyyden kokemukset voivat johtua mm. yksin asumisesta, leskeksi jäämisestä, heikoksi koetusta terveydentilasta tai heikentyneestä toimintakyvystä. Fyysisen yksinäisyyden kokemukset johtuvat seksuaalisuuden, läheisyyden tai kosketuksen puutteen kokemuksesta.
Sosiaalinen yksinäisyys näyttäytyy vähäisinä ihmissuhteina ja puuttuvina vuorovaikutustilanteina. (Mielenterveystalo.fi 2019.)

Pienetkin teot voivat helpottaa ikääntyneen yksinäisyyden kokemusta, vaikka yksinäisyyttä ei välttämättä pystytä kokonaan poistamaan. Pieni teko, jonka jokainen voi tehdä, on kohdata ihminen ja antaa hänelle edes hetki aikaa omastaan. Voit tarjoutua kahvitteluseuraksi, kesksustelukaveriksi, apukäsiksi tai puolestaan pyytää mukaan johonkin toimintaan tai harrastukseen. Toisinaan yksinäiseksi kokevan saattaa olla vaikeaa ylittää kynnys toisen seuraan lähtemisestä, mutta anna hänelle hetki aikaa ja kysy myöhemmin uudestaan. Rohkaistu tarjoamaan aikaasi ikä-ihmiselle, vaikka hän ei oli entuudestaan sinulle niinkään tuttu tai läheinen, koska juuri he kaipaavat aikaasi. (Eläkeliitto 2019.)

Suosittelen katsomaan aiheeseen liittyvän Arman pohjan tähden alla (kausi 4.) jakson. Jakso 1/12, jossa käsitellään yksinäistä vanhuutta kotihoidon näkökulmasta. Tämä dokumentti avaa hyvin ymmärryksen siitä, kuinka yksikin päivittäinen lyhyt kohtaaminen hoitajan kanssa voi olla merkittävin asia vanhuksen elämässä. (Ruutu.fi 2019.)

Varhaiskasvatuksen opettajan työssä olen tukenut ikääntyneiden yksinäisyyttä yhteistyöllä varhaiskasvatuksen ja vanhuspalveluiden välillä. Oman ryhmäni kanssa käymme säännöllisesti palvelutalossa vierailuilla. Nämä kohtaamiset tuo iloa ja oppia molemmin puolin. Kohtaamisten ei tarvitse pitää sisällään sen erikoisempaa sisältöä, riittää kun on aikaa läsnäololle. Kuinka sinä voisit huomioida ikääntyneiden yksinäisyyden sinun työssäsi?

Lähteet:

Ikäihmiset. 2019. Suomen mielenterveys Ry. Viitattu: 2.12.2019
https://mieli.fi/fi/kehitt%C3%A4mistoiminta/ik%C3%A4ihmiset

Yksinäisyys ja mielen hyvinvointi. Mielenterveystalo. Viitattu: 2.12.2019
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/tietoa_ikaihmisten_mielenterveydesta/mielen_hyvinvointi/Pages/%C3%BDksinaisyys_ja_mielen_hyvinvointi.aspx

Ahola, M. 2012. Vanhusten yksinäisyys on valitettavan yleistä. Viitattu: 2.12.2019
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/02/14/vanhusten-yksinaisyys-valitettavan-yleista

Ikäihmisten yksinäisyys. 2019. Eläkeliitto. Viitattu: 2.12.2019
https://www.elakeliitto.fi/tietoa/ikaantyneen-mielenterveys/ikaihmisten-yksinaisyys

Arman pohjan tähden alla. 2019. Ruutu. Viitattu: 2.12.2019
https://www.ruutu.fi/series/2372185

Hyvinvoivasta työpaikasta voidaan puhua silloin, kun töihin on mukava mennä, työnteko on innostavaa ja työyhteisön jäsenet tulevast keskenään hyvin toimeen sekä yhteisen päämäärän edistämiseksi tehdään yhdessä tehokkaasti töitä. Jotta työntekijä ja työyhteisö pääsevät kokemaan edellä mainittua mielihyvää työssään, niin jokaisen on yksilönä kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka hyvin itse voi työssään. Työhyvinvointi antaa parhaimmillaan voimavaroja ja energiaa myös vapaa-ajalle. Työntekijänä, esimiehenä sekä laajemmin organisaationa on tärkeä pohtia keinoja, joilla on mahdollista vaikuttaa työhyvinvointiin. (Suomen mielenterveys Ry 2019.)

Hyvinvoivassa työyhteisössä:

– Kannustetaan ja innostetaan
– Vurovaikutetaan avoimesti keskenään
– Annetaan positiivista palautetta puolin ja toisin
– Työmäärä pidetään kohtuullisena
– Vaalitaan luottamusta puolin ja toisin
– Toimitaan ”yhteen hiileen puhaltamisen” periaatteella
– Uskalletaan puhua työn haasteista
– Pystytään toimia muutostilanteissa

Hyvinvoiva työntekijä:

– Kokee työn imua onnistumalla ja innostumalla työssään
– Saa aktiivisesti palautetta työstään
– On vastuuntuntoinen ja motivoitunut työhönsä
– Kokee itsensä tarpeelliseksi osana työyhteisöä
– Tietää työnsä tavoitteet
– Pääsee työssään hyödyntämään omia vahvuuksiaan
– Kokee työssään tasapainoisesti yhteenkuuluvuuden- sekä itsenäisyyden tunnetta

(Työterveyslaitos 2019.)

Kuinka itse edistän työhyvinvointiani?

1. Tauot

Työskentelen varhaiskasvatuksen opettajan työssä, jossa arjen yhtä aikainen tauottaminen on monesti haastavaa ja mahdotonta. Ei lapsia voida jättää yksin, jotta kasvattajat pääsevät tauolle, vaan taukoja tulee porrastaa. Koen kuitenkin todella arvokkaaksi työhyvinvoinnin lähteeksi yhteiset tauot – sillä kokoonpanolla, joka on mahdollista järjestää. Yhteiset tauot luo yhteisöllisyyden tuntua, sekä tuo meitä lähemmäs toisiamme.
Monesti huomaan myös, että tauot meinaavat jäädä päiväkodissa kokonaan pitämättä, sillä ”tauolla” on herkästi taipumus tehdä samalla paperitöitä tai keskustella työasioista, joita lapsiryhmässä ei ole ennättänyt tai pystynyt. Mielestäni jokaisessa työyhteisössä olisi syytä tehdä yhteinen ohjeistus taukojen pitämiseen, jotta tauot tukisivat työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.

2. Vapaa-aika

Tämä on seikka, jonka kanssa olen paininut. Itselläni herkästi työasiat ja -tehtävät kantautuvat mielessä vapaa-ajalle. Ehkä tämä onkin monen nuoren työntekijän haaste. On kuitenkin opittava pitämään työ ja vapaa-aika erillään, jotta riittävä motivaatio säilyy näihin molempiin elämän osa-alueisiin. Aina tämä ei kuitenkaan ole helppoa ja toivoisin etenkin sosiaalialan työyhteisöihin ”valmennuksia” työn ja vapaa-ajan eriyttämiseen liittyen.

Vapaa-ajalla harrastan liikuntaa, joka tuo hyvää oloa, edistää omaa terveyttä ja tätä kautta myös jaksamista työssä. Työpäivien jälkeen tykkään lenkkeillä luonnossa ja etsiä hiljaisuutta. Oman tilan ja rauhan kokeminen päiväkotipäivän jälkeen toimii hyvänä keinona palautua arjen hektisyydestä ja melusta.

Lepo on myös tärkeässä roolissa työhyvinvoinnin ylläpitämisessä. Panostan siihen, että saan nukuttua riittävät yöunet. Annan itselleni välillä myös mahdollisuuden olla tekemättä mitään.

3. Palaute

Esimiehen, työkavereiden ja asiakkaiden palaute on se, joka saa itseni aina uudestaan ja uudestaan motivoitumaan työhöni ja tekemään uudenlaisia itsensä kehittämisen askelia.
Olen huomannut, kuinka paljon uutta energiaa positiivinen palaute voikaan antaa ja tämän vuoksi olen halunnut jakaa sitä työyhteisössä. Viimeisimpänä laitoin jokaisen työkaverin pukukaapin oveen lapun, johon he saivat positiivisia mainintoja. Tämä toi iloa ja valoa jokaisen päivään sekä motivaatiota tulevaisuuteen. Työn ohjauksessa ollaan myös ohjatusti harjoiteltu palautteen antamista ja vastaan ottamista.

Positiivisen palautteen ohella myös rakentava palaute tukee työhyvinvointia osaltaan. Ilman rakentavaa palautetta on mahdotonta kehittyä. Rakentavan palautteen saaminen voi saajasta tuntua aluksi vaikealta, mutta jokaisen tulisi nähdä rakentava palaute mahdollisuutena kritiikin sijaan. Toki tämä kaikki on kiinni siitä, millä tavalla rakentava palaute annetaan, sillä rakentavan palautteen voi antaa positiivisessa hengessä. Jokaisen tulisi harjoitella rakentavan palautteen antamista ja vastaan ottamista.

4. Kehittyminen ja uuden oppiminen

Kehittyminen ja uuden oppiminen tuo itselleni ”uutta potkua” työhön. Esimerkkinä voin nostaa esille tämän hetkiset sosionomi-opinnot. Opinnoista kertyneen tiedon hyödyntäminen käytäntöön lisää minussa innokkuutta. Koen myös erityisen motivoivaksi sen, että pystyn edetä urallani.

5. Työyhteisön virkistystapahtumat

Yhteiset virkistystapahtumat taukojen tapaan lisäävät yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. On tärkeää, että organisaatio mahdollistaa yhteishengen lisääntymisen varsinaisen työn ulkopuolella – kiireettömässä ympäristössä.

Itse olen omassa työyhteisössä vastuussa virkistystapahtumien suunnittelemisesta ja järjestämisestä. On mahtavaa huomata yhteishengen tuoma voima, joka on jokaisen virkistyspäivän jälkeen kasvanut entisestään. Mielestäni työyhteisö toimii tehokkaimmin työssä silloin, kun yhteisöllisyys ja työntekijöiden osallisuus pääsee välittymään.


Olisi mielenkiintoista kuulla, mitkä tekijät edistävät sinun työhyvinvointiasi?
-Meri-Tuuli


LÄHTEET:

Työhyvinvointi. 2019. Työterveyslaitos. Viitattu: 23.11.2019. https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi/

Työhyvinvointi – miten voit edistää omaa hyvinvointiasi? 2019. Suomen mielenterveys Ry. Viitattu: 23.11.2019.
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/ty%C3%B6hyvinvointi-miten-voit-edist%C3%A4%C3%A4-omaa-hyvinvointiasi

Blogi-postauksen taustaa…

Työskentelen varhaiskasvatuksen parissa ja olen seurannut, kuinka henkilöstömitoitus varhaiskasvatuksessa on puhututtanut niin varhaiskasvatuksen ammattilaisia, kuin lapsiperheitäkin. Aihe on jatkuvasti ajankohtainen, sillä varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitusta on puitu niin pitkään, kuin vain muistan. Tämän vuoksi haluan kootusti selkeyttää varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitusta, ottaa asiaan kantaa ja keskustella kommenteissa kanssanne.

Mitä varhaiskasvatuksen henkilöstömitoituksella tarkoitetaan?

Henkilöstömitoituksella tarkoitetaan sitä, kuinka monta kasvattajaa tarvitaan varhaiskasvatuksessa lapsiryhmää kohden. Päiväkodin suhdeluvuista säädetään valtioneuvoston asetuksessa sekä varhaiskasvatuslaissa. Varhaiskasvatuksen henkilöstömitoituksessa tulee ottaa huomioon lasten ikä ja erityisen kasvatuksen ja hoidon tarpeessa olevat lapset, ellei heillä ole erityistä avustajaa. (Tehy 2019.)

Päiväkodissa saa yhdessä ryhmässä olla korkeintaan kolmea kasvattajaa vastaava määrä lapsia. Tarvittaessa kasvattajia voi olla enemmän, mutta lapsiryhmä ei saa olla tätä suurempi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että:

• alle 3-vuotiaiden ryhmässä voi olla enintään 12 lasta (1 kasvattaja/ 4 lasta),
• yli 3-vuotiaiden ryhmässä enintään 24 lasta (1 kasvattaja/ 8 lasta), joissakin kunnissa on erikseen päätetty pitäytyä aikaisemman lainsäädännön määrittelemässä mitoituksessa (1 kasvattaja/7 lasta, jolloin myöskin ryhmäkoko voi enimmillään olla 21 lasta)
• yli 3-vuotiaiden osapäivähoidossa (1 kasvattaja/ 13 lasta) (Tehy 2019.)

On kuitenkin hyvä huomioida se, että ryhmässä voi olla ns. “kirjoilla’’ enemmän lapsia, kuin suhdeluvun tai enimmäiskoon mukaisesti säädetään. (Jos esimerkiksi ryhmässä on osapäiväisiä lapsia). (Talentia 2019.)

 Voiko henkilöstömitoituksesta poiketa?

Mikäli suhdeluvuista joudutaan poiketa, niin sen tulee olla poikkeuksellinen, mahdollisimman lyhytkestoinen ja satunnainen tapahtuma. Poikkeus ei voi olla ’’sääntö’’, joka tapahtuisi päivittäin tai kestäisi tarkoituksen mukaisesti edes kokonaista päivää!
Päiväkodeissa on oltava suhdelukujen edellyttämä henkilöstöresurssi. (Talentia 2019.)

Poikkeus voi tapahtua, jos lapsen keskimääräiset varhaiskasvatuspäivät ovat jatkuvasti merkittävästi vähemmät, kuin itse toimintapäivät. Myöskin poikkeaminen voi tapahtua tilanteessa, jossa lapsen osa-aikainen varhaiskasvatus laajenee osa-aikaisesta varhaiskasvatuksesta kokoaikaiseen vanhemman työn tai opiskelujen vuoksi. Suhdeluvuista tilapäiseen poikkeamiseen voi johtaa mm. vanhemman yllättävä työvuoron muuttuminen tai henkilöstön äkillinen sairastuminen. Mikäli henkilökunta sairastuu kesken työpäivän, niin tilalle on pyrittävä saamaan mahdollisimman nopeasti sijainen. Ennakoitavissa oleviin lomiin tai muihin poissaoloihin on henkilöstömitoituksen suhteen reagoitava jo etukäteen. (Talentia 2019.)

Huoli päiväkotiryhmien suuruudesta tutkimustulosten varjossa

Tutkimuksessa, jonka Oulun yliopisto on koordinoinut, on selvitetty varhaiskasvatuslakiin tehtyjä muutoksia vuosina 2015 & 2016. Kyselyn tulokset on julkaistu joulukuussa 2017. Yli 4000 lasten vanhempaa, 2000 varhaiskasvatuksen työntekijää, 115 yksityisten päiväkotien johtajaa ja 212 kunnan varhaiskasvatusjohtajaa vastasivat monitahoarviointiin. (Loukkola 2018.)

Tulokset olivat yliopistolehtori & dosetti Anna-Maija Puroilan mukaan odotettuja. Etenkin ryhmäkoon kasvu näytti huolestuttavalta kyselyn mukaan. Kyselyssä todettiin, että lähes päivittäin tulee suhdelukujen ylityksiä päiväkodin työntekijöiden työvuorojen vuoksi. Suhdeluku nähtiin toteutuvan ainoastaan käytännössä silloin, kun päiväkodin kaikki työntekijät olivat paikalla. Aamuisin ja iltapäivisin tapahtuu suhdelukujen ylityksiä. Tutkimuksessa oli kurjana esimerkkinä nostettu myös esille tilanne, jossa työntekijä oli yksin 15 lapsen valvojana ja tällöin on kyseessä jo turvallisuusriski. (Loukkola 2018.)

Päiväkodeissa kasvatetaan lapsia yhä pienemmällä määrällä työntekijöitä. Tämä tuo päiviin tiukkoja tilanteita. Aikuisen ja lapsen väliset suhdeluvut eivät kuitenkaan ylity yleensä laittomiksi, sillä työntekijät siirtyvät omasta lapsiryhmästä paikkaamaan sinne, missä aikuisia on liian vähän. Usein myös ”rakoja paikataan” yhdistelemällä ryhmiä ylisuuriksi. Tämän vuoksi nykyinen rakenne on osoittautunut erittäin haavoittuvaksi. (Jaakkola 2018.)

Puidaanko asiaa liikaa?

Omakohtainen kokemus työntekijän näkökulmasta on se, että suhdelukuja ja mitoituksia on syynätty tarkoin, jotta ne toteutuvat ja ovat toteutuneetkin.

Itselläni ei ole kokemusta vanhemman roolista, joten asiaa en ole siitä valosta nähnyt. Olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia siitä, miten te vanhemman roolissa koette mitoitusten näyttäytyvän vai kiinnitättekö te siihen lainkaan huomiota? Vaikuttavatko lehtiartikkelit teidän luottoon lapsenne päivähoidosta? Joskus tulee tunne siitä, että yhden yksikön haasteet liitetään osaksi koko varhaiskasvatusta, samoin kuin vanhusten palveluissakin.

Usein kuitenkin pohdin, miksi suhdeluvut ovat ne mitkä ne ovat ja mitä niiden pitäisi olla, jos eivät olisi nämä mitkä jo ovatkin…? Olisiko mahdoton ajatus, että suhdeluvut muovautuisivat herkemmin lapsiryhmän ’’aineksen’’ mukaisesti, sillä lapsiryhmien tarpeet ovat niin erilaisia? Asiaan liittyen itsellä pyörii paljon ajatuksia puolesta ja vastaan, mutta toivoisin, että mitoituksissa huomioitaisiin paremmin lasten yksilölliset ja ryhmäkohtaiset tarpeet, kuin että painittaisiin numeroiden ja laskelmien parissa.  

-Meri-Tuuli. H

Lähteet:

Henkilöstömitoitus varhaiskasvatuksessa. 2019. Tehy. Viitattu: 14.11.2019
https://www.tehy.fi/fi/apua/tyosuojelu/henkilostomitoitus-varhaiskasvatuksessa2018.

Jaakkola, H. 2018. Varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitus on haavoittuva. Viitattu: 14.11.2019
https://www.talentia-lehti.fi/varhaiskasvatuksen-henkilostomitoitus-on-haavoittuva/

Kysymyksiä ja vastauksia varhaiskasvatuksesta. 2019. Talentia. Viitattu: 14.11.2019
https://www.talentia.fi/talentia/talentian-tavoitteet/talentia-vaikuttaa-varhaiskasvatuksessa/usein-kysyttya-varhaiskasvatuslaista/

Loukkola, P. 2018. Päiväkotien ryhmäkoot eivät pysy sovituissa raameissa – tutkija on huolissaan lasten turvallisuudesta. Viitattu: 14.11.2019
https://yle.fi/uutiset/3-10013815